Joo, ei oo ollut epäselvyyttä siitä, mikä päivä tänään on! Maanantaihan se, ihanaa <3

Heräsin väsyneenä aamuviideltä aamuvuoroon, siitäkin huolimatta että olin nukahtanut edellisenä iltana jo 20.30(!!!). Menin vessaan ja totesin menkkojen alkaneen. Suunnilleen siitä asti v*tuttanut. Siis oikeita menkkojahan mulla ei ole ollut sitten kesäkuun, joten tää tunneskaala tuntuu melko uudelta, että voikin kaikki asiat ärsyttää niin julmetusti! ja sitten työmatkalla meinas tulla itku naikkarin kohdalla.. sitä tää päivä on ollutkin, kyrsimistä ja itkua.

Töissä ei ollut yhtään sen mukavampaa, tais olla jollain muullakin maanantai-päivä.

Kotimatkalla kävin kaupassa ja ostamassa pikkuveljelle 5-v. synttärilahjan, kotona keitin kahvit, juttelin miehelle skypen kautta, ja siivosin kämpän. Raijasin 160x200cm patjan eteiseen, sekä sängynrungon. Sen yhden piti tulla hakemaan ne jo tunti sitten! Mä olen tosi huono odottamaan, inhoan myöhästelyä! Jännityksellä odotan, tuleeko ollenkaan, tää rouva on jo parit oharit tehnyt. Ensin hajos auto, ja sitten tuli Eino.

Parasta tässä päivässä on se, etten ole ehtinyt syömään yhtään mitään. Aamukuudelta vetäsin 2 ruisleipää, sen jälkeen elänyt kahvilla, ja kello on nyt seitsemän illalla. Ja nyt jos mä rupeen tekemään sapuskaa, niin aivan varmasti kilahtaa ovikello, ja mun pitää lähteä kantamaan sänkyä pihalle...

... ja kuinka kävikään, sain viimeset kolme pistettä kirjotettua niin soi puhelin, ja nyt on sänky kannettu veke! Vihdoin!

Nyt murua rinnan alle ja töllön ääreen, loppuilta pyhitetään relaamiselle <3