V*tuttaa... mun pitää oikeesti ottaa itseäni niskasta kii ja etsiä parempi työpaikka. Mä en ole missään muussa työssä ikinä tuntenut olevani näin aliarvostettu, oikeesti, ja aikamoisia kökköhommia oon ennen tätäkin tehnyt.. ääh... mitenhän tän nyt selittäisi nätisti, hoidan lasta, hoidan sitä sen kotona, se on kipeä ja jotta sen ei tarvitsisi olla sairaalassa, sairaala tulee sen kotiin.. kuulostaa jalolta, ja luulisi että vanhemmat olisivat kiitollisia avusta, mutta ei. Ei musta ole kivaa tulla toisen kotiin, istua ja valvoa koko yötä sohvalla, kyllä tästä ihan hyvin palkkaa maksetaan, mutta muuta hyvää tässä ei sitten olekkaan.. tunnen oloni aina erittäin ei-tervetulleeksi ja turhaksi. Kyllä työstään pitäisi ihmisen pystyä olemaan ylpeä... joten, kunhan nää yöt on lusittu niin yritän ihan tosissani löytää jotain muuta.. jotain, josta saa päivän (tai yön ) päätteeksi kuulla kiitoksen! Pieni sana, mutta niin voimauttava, sen puuttuminen syö :( 

Yötyö ei kyllä ole mua varten, nyt tää on ollut ihan ok, kun mies on ollut reissussa.. mutta kun se on kotona, niin arvatkaa huvittaako mua nukkua päiväunia? Ei, mielummin viettäisin joka hetken sen kainalossa, kaiken maailman asioista höpötellen. Tän parin viikon aikana mulle on selvinnyt kuinka hirveen paljon mä mun  miestä rakastan! kuinka mulla on voinutkaan käydä niin hyvä tuuri että olen sen löytänyt? Tai no, se löysi mut... mutta se on pitkä tarina, ehkä kerron sen joskus toiste :) mitä tekisinkään ilman sitä? Se on maailman rauhallisin, kärsivällisin, rakastavin, lempein ihminen jonka tiedän.. ja komeakin vielä! :D olen niin onnellinen ♡ ja ylihuomenna saan sen takas kotiin ♡ ja sitten alkaa ahkera yrittäminen saada perheenlisäystä, ovulaation pitäis osua ens viikolle... vaikka ei me ennenkään olla oviksista murehdittu, väkisin osuu kohdalle kun n. jokatoinen päivä sängyssä touhutaan.. joo, sori, too much information..

Noniin, kello lähentelee puoltayötä, enää 7,5 h jäljellä.. mitähän tekis? Tyynyn sain valmiiksi tänään, nyt on työn alla villasukat entiselle omahoidettavalle, ajattelin muistaa häntä joululahjalla :) ai että mulla onkin ikävä entistä työtä, vaikka tulikin turpaan melkein päivittäin.. se vaan sopi mulle.. lukisinkohan itseni sosionomiksi niin pääsisin takaisin? Ei ehkä hullumpi idea..