Alkoi tänään, ehdin jo pari päivää jännittää, kun normaalisti kierto on 28päivää, nyt oli 30.. ehkä ens kuussa sitten =/

Ylläpidän fb:ssä sellaista ryhmää jossa on pariskuntia samasta maasta kuin oma mieheni. Siellä eräs ilmoitti että on uudelleen raskaana, edellinen laps syntyi vasta 4kk sitten, ja heti perään ilmoittaa toinenkin olevansa 5+3 raskaana.. eihän sille mitään voinut, että itku tuli. Kaikki maailman tunteet tuli käytyä läpi, ärtymys, suru, kateus.. kuinka epäreilua? toinen on just synnyttänyt, ja toinen vetää röökiä (itse lopetin hyvissä ajoin, ennenku alettiin ees yrittää).. jep, tiedän itsekin kuinka pirun itsekäs olen, eihän se multa ole pois jos toiset raskautuu. Surettaa vaan, että homma meni pieleen.. ja että vielä pitkittyi niin paljon. Tässä keskenmenossa kun oli se twisti, että kuvittelin vielä 5 "ylimääräistä" viikkoa olevani onnellisesti raskaana, rakastua siihen pieneen mun kohdussa, kun se mokoma oli kuollut jo vkolla 7. Siksi se tavallinen keskenmeno on armeliaampi, et ehdi niin kiinnittyä lapseen. Ja sitten toiset 5 viikkoa meni tyhjentymiseen, eikä siitäkään selvitty ilman sairaalareissua :(

En ole pariin viikkoon jaksnut kirjoittaa.. vaikka aihettakin ois ollut.. mm. työterveyslääkärillä käynnin jälkitunnelmat, nyt oon jo kerinnyt rauhoittua, mutta silloin olisi saattanut tulla kirosanojen saattelemaa tekstiä. Koko käyntihän alkoi tosi lupaavasti sillä, että lääkäri vasta siinä vaiheessa kun istun huoneessa, alkaa lukea mun tietoja. "jaa, keskeytynyt keskenmeno, hehhehe, oletko siis raskaana, hahhah?", vastasin ei, en ole, vaan vkolla 12 todettiin sikiö kuolleeksi. "aijaa, oi voi, voi voi". Pitäskö lukea potilaan tekstit ehkä ihan ajatuksen kanssa, musta ei ollut kiva että lekuri vitsailee asialla, musta siinä ei ollut mitään hauskaa. Seuraavaksi se katsoo niitä verikokeen tuloksia jotka oli otettu 10pv keskenmenon toteamisesta. "kuinkas paljon sä juot alkoholia, kun nää maksa-arvot on vähän pielessä?", vastasin että en yhtään, enkä ole juonut puoleentoista vuoteen (veikkaan että syy on särkylääkkeissä, joita piti popsia lakkaamatta, kun oli niin samperin kipeetä se kotona synnyttäminen), sanoin myös että se katsoo nyt väärän verikokeen tuloksia, nuo oli tarkoitus jättää huomiotta koska mulla oli just ollut km, ja olin käynyt uusissa kokeissa kaavinnan jälkeen. Ei vissiin mennyt perille, koska seuraavaksi se kysyi "onko sulla kovin runsaat kuukautiset, kun hemoglobiini on noin matala?", ois tehnyt mieli kysyä, että mitähän veikkaat oisko sun hemppari vähän matala, jos oisit vuotanut n. 6vkoa lakkaamatta? muistutin sitä vaan siitä keskenmenosta.. sitten välissä oli jonninjoutavaa sydämen kuuntelua ja kyykkyjä, kun erehdyin mainitsemaan murtuneesta polvesta( vaikka sekin on mainittu mun potilaspapereissa).  Noh, sitten se älys sen sokerirasituksen sieltä koneelta, "ai, olet sokerirasituksessa ollut", (niin, itsehän sinä minut sinne määräsit). Joku toinen lääkäri ois varmaan kertonut mulle eksaktit tulokset, ja mitä ne merkkaa , mutta ei tämä. Katsoi itse tulokset, ja sulki ohjelman. "niin siis, onko mulla se diabetes vai ei?", "no, ei nyt ole, mutta älä siltikään syö suuria määriä karkkia"... (pistepistepiste) mun ilme oli varmasti näkemisen arvoinen o_O ÄLÄ, IHan OIKEESTI??! Siis olenko mä joku 12-v.??!  Silloin mulla meni hermot, ja sanoin että ihmettelen ylipäätään sitä että mut niihin rasituksiin määrättiin, paastosokeri ollut 6.3 (parempi kuin viimekeväänä mitattu 6.4). "noku ne diabeteslääkärit suosittelevat..." Tähän väliin kerroin mitä oon mieltä siitä, että aikuisen ihmisen kanssa ei edes KESKUSTELLA sitä koskevista asioista, kun jo määrätään kaikenmaailman kokeisiin. Jos tää lääkäri ois soittanut ja kysynyt haluanko sokerirasitukseen, olisin todennäköisesti suostunut vaikka itsellä ei sen kummempaa huolta asiasta olekaan, mua vaan loukkaa se että ei edes kysytä, vaan kohdellaan kuin jotain kakaraa, mun mielipiteellähän ei ole mitään merkitystä. Ärsyttävää holhoamista. Vedin takin päälleni ja painelin pois, lääkäri huikkas hyvät päivänjatkot.. mä puhkuin ja puhisin vielä töihin päästyänikin. Perheen äiti kysyi miten meni, ja sain sille sitten purettua koko reissun annin (joo, tosi ammattillista.. ei voi mitään) ja siltä sain tukea, haukuttiin lääkäreitä yksissä tuumin.

Töissä onkin mennyt nyt tosi hyvin, tein just viimeisen aamuvuoron. Jatkossa sitten pelkkiä öitä, saapi nähdä miten jaksaa... raha motivoi. Nyt oon vapailla, pari päivän päästä yöhön :) tänään ohjelmassa kodin siivousta, kokkausta ja kuntosalia miehen kanssa. Se sai satsille viikon ilmaisen tutustumisen, ja nyt se on sit innostunut taas kuntoilusta :) ennen kävi kisahallin kuntosalilla, kun oli niin halpa, mutta motivaatio hävisi kun oli aina niin täynnä, eikä riittävästi tilaa/materiaaleja. Sais mun puolesta liittyä, ehkä omakin motivaatio kohenis jos ois treenikaveri :) mutta nyt takaisin pyykkituvalle, viimeset pyykit pitää saada narulle..