Nyt taas pitempi yöputki, kiinnostaa taas ku kilo... kukkasia.
Vapaat meni, käytiin asuntoja katsomassa, toisessa olin saada paniikkikohtauksen ja toinen tuntui välityömästi kodilta. Siihen paniikki-asuntoon ei edes jätetty hakemusta. Mulle oli se vielä ihan ok, että seinät oli lattiasta kattoon täynnä taulukoukkuja ja reikiä, ne mä osaan paikata ja maalata... mutta se keittokomero! Kaapinovet semmosta kuparin punatuskeaa, vinksallaan tietenkin... kaikki laatikoiden ja kaappien vetimet ja pöytien pinnat semmoisessa rasvan ja paskan sekoituksessa, että jos erehdyit johonkin koskemaan niin liimauduit kiinni. Siellä se paniikkikohtaus iski, olin varma että vastaan kävelee vielä hiiri tai torakka. Hyi! Nyt se asunto on pantu vuokraoveen tarjolle, sievine kuvineen.. niine kuvineen, jotka on otettu taatusti sillon kun se kämppä on valmistunut, kuvista jostain syystä puuttuu kaikki reiät ja ne muut jutut jotka oli vinksallaan. Toinen asunto oli ihana, mutta kuinka ollakkaan, siitä ei ole mitään kuulunut :( alkaa iskeä epätoivo, miten tää voi olla näin vaikeaa?
Tiistaina käytiin äidin kanssa katsomassa Philomena, tykkäsin kovasti, suosittelen! Käytiin myös syömässä.. Long Wall nimisessä kiinalaisessa ravintolassa Annankadulla. Äiti käynyt siellä säännöllisen epäsäännöllisesti n. 25vuotta, minä 10v.. ja joka vuosi taso laskee. Nyt oli pohjanoteeraus, tarjoilija ei tervehtinyt lainkaan, viskasi vain pöydälle ruokalistat meihin päin edes katsomatta. Kysyessäni lisätietoja ruuastani, en saanut selvää suomenkielestä.. itse ruokakin oli aika onnetonta. Äiti antoi palautetta toiselle tarjoilijalle ja hänen vastaus oli "ahaa". Eli eipä tainnut heitä kiinnostaa asiakkaiden tyytyväisyys.
Mulla on hiukkasen hampaita särkenyt noiden vapaiden ajan, nyt jo vähemmän mutta häiritsee silti.. varsinkin vasen puoli poskea ja ohimoa myöten arka, ikenet sillä puolen kipeet.. mun on pitänyt jo viimeset viis vuotta varata aika hammaslääkäriin, mutta joka kerta se vaiva kerkee hävitä ennenkuin uskallan soittaa.. sain pelon n. 10vuotta sitten, kun lekuri päätti ykskaks ruveta viilailemaan mun takahampaita, se tuntui ikävältä ja kuulosti vielä ikävämmältä. En tiedä oisko asia eri, jos lääkäri olisi viitsinyt kertoa mulle ENNEN toimenpidettä mitä, miten ja miksi aikoo tehdä.. pelkoa ei yhtään lievitä se että mies kävi kesällä hammaslääkärissä ja tuli sieltä huumattuna ja yhtä hammasta köyhempänä takas.. joku kommunikaatio-ongelma niillä oli tohtorin kanssa ollut :/ me ei miehen kanssa pussailtu pariin viikkoon, oli se hampaanpoistosta jäänyt kolo sen verran haiseva. Anyway, mun hampaat on täynnä reikiä, hävettää hirveesti, ja senkin takia se kynnys mennä sinne lääkäriin on korkea. Mutta ei auta, pakko kai huomenna soittaa ja varata aika ennenku menetän kaikki hampaat.
Kommentit