Nythän meinaa ihan mennä hyvinkin välillä... vielä viikko sitten ei ollut tietokaan asunnosta, saati uudesta työstä, tai mitään muutakaan.. kuinka ollakkaan, kaikki on kääntynyt hyväksi.

Maanantaina,  yövuorot lopetettuani ja hieman päiväunia nukuttuani sain viestin kännykkään vvo:lta, jonne olin laitanut hakemuksen muutamaa päivää aiemmin. Meille tarjottiin asuntoa! Heti innoissani sinne soittamaan ja sopimaan aikaa näytölle, se saatiin keskiviikolle. Tiistai tuskailtiin miehen kanssa että millaiseen murjuun sitä ollaan siellä ghettossa joutumassa, mutta keskiviikkona kun nähtiin asuinalue ja se asunto, niin kaikki huolet hälveni! Sehän oli aivan ihana! Lisäks kaikki palvelut ja julkiset liikennevälineet ihan vieressä! Muuttopäivä olis kolmen viikon päästä lauantaina :) mä en tietenkään yhtään malttanut odottaa, vaan aloitin pakkaamisen suunnilleen samalla sekunnilla kun vuokrasopimus oli allekirjoitettu :D nyt mun kaikki tärkeät paperit mm. Työtodistukset on sen kirjalaattikko-laatikkopinon alimmaisena! Tyhymä minä! Ne todistukset pitäisi kaivella sieltä ensi viikon sunnuntaihin mennessä, mut pyydetiin haastatteluun mun unelmaduuniin :D

No, ei niin hyvää, etteikö jotain huonoakin... mies oli keskiviikkona futistreeneissä, ja palasi sieltä yhdellä jalalla pomppien.. se oli jotenkin onnistunut loikkaamaan pallon perässä, kun joku oli takaa tönäissyt sitä. Se laskeutu maahan oikealle jalalle niin, että nilkka petti alta. Oli kuulemma tehnyt tosi kipeetä, ei sillä että joku olisi siitä välittänyt kun se kieri kivusta sikiöasennossa kentällä.. sen sijaan että toverit olis auttanut sitä, ne vaan oli todennut että jos vois vähän siirtyä sivummalle kipuilemaan, heillä on peli kesken. Kotiin pääsi jotenkuten, katsoin sitä jalkaa ja tosi turvoksissahan se oli, ei kuitenkaan lähdetty päivystykseen, koska kello oli n. 22 ja mulla seuraavana aamuna koulutus. Koko yön mourusi kipujaan, kaikesta antamastani ensihoidosta huolimatta, kipulääkkeillä vaikeini vasta aamuyöstä.. Aamulla menin koulutukseen, mutta lähdin kesken päivän koska mies pisti viestiä ettei hän pysty lainkaan varaamaan oikealle jalalle.. pakko sitä oli lähteä viemään arvauskeskukseen, eipä se mua juuri haitannut, se koulutus oli ihan.. sanonko suoraan mistä? Arvauskeskuksessa tavattiin arviolta 12-vuotias päivystävä lääkäri (no kidding, se oli oikeesti tosi nuoren näköinen likka), joka kirjotti miehelle 5pv saikkua, ja lähetteen laaksoon röntgeniin. Loppu hyvin, kaikki hyvin, ei murtumia.. mutta sitähän ei tiedä kuinka pahasti se nivelside on mennyt, aika näyttää.. nyt se liikkuu keppilöiden kanssa, toivottavasti paranee ennen muuttoa =/

Laitoin myös pomolle viestin siitä, etten jatka sopimusta.. sain nääs vastauksen siihen kesäloma-asiaankin, tes:n mukaan esimies EI VOI yksinään päättää kesälomasta, vaan asia tulee sopia työntekijän kanssa, juurikin siksi että sopimus päättyy ennen lomakauden alkua! arvasinhan mä että siinä oli jotain mätää.. no, nyt vaan odotellaan pomon vastausta, vähän veikkaan ettei ilahdu ja yrittää tehdä mun loppuajasta mahdollisimman kurjaa. Se olisi just niin sen tapaista! Ei puhettakaan, että suhtautuisi asiaan ammatillisesti, tai aikuismisesti.. eihän se ole toiminut niin tähänkään asti. Tai mistäpä sen tietää, ehkä mä kuulunkin tietämättäni sen salaiseen kultapossu-kerhoon, ja saan asiallisen kohtelun.