Bussikuskit.

Taas sain aamulla todistaa, kuinka suomalainen keski-ikäinen jöröjukka hoitaa työtään. Nousin eirasta bussiin 14, tervehdin kuskia hymyillen (murahdus vastaukseksi) ja istahdin penkille. Näin kun joku mies juoksee bussia kiinni ja juuri ovelle päästyä kuski ottaa ja lähtee. Siis eikö oikeesti oisi voinut avata niitä ovia muutamaksi sekunniksi ja ottaa matkustaja kyytiin? etenkin kun on lauantaiaamu, ja seuraava bussi tulee 20min  päästä? ja varsinkin kun ei minnekkään ole kiire, kampissa jouti seisomaan 2min koska oli aikataulusta ajoissa. Jos mun kirjoitus tavoittaa jonkun bussikuskin, niin vastatkoon mulle, tuleeko siitä hyvä olo kun saa pilattua toisen päivän? Kun en oikein jaksa uskoa että kukaan tahallaan myöhästelee bussista, vaan yleensä siihen on joku syy. Esim. Mulla se että toisinaan pääsen töistä lähtemään sen ratkaisevat pari minuuttia myöhässä. Yhtenä tällaisena aamuna yövuoron jälkeen olin sekunnin myöhässä, ehdin bussille juuri viimeisen matkustajan astuessa sisään, en siis mitenkään mahdottomasti edes myöhässä,  mutta koska olin saanut ottaa jäisellä kadulla parin juoksuaskeleen, katsoi kuski asiakseen tokaista mulle "missä KIITOS". Menin ihan hämilleni, enhän ollut ehtinyt edes tervehtiä saati nyt kiittää kun jo pitäis tätä yrmynaamaa kumartaa kun on niin armollisesti ottanut meikäläisen kyytiin. Seuraavassa hetkessä olen saada vanhuksen syliini, koska kuski nytkäyttää bussin liikkeelle juuri silloin  kun vanhus saavuttaa ne keskiovien kohdalla olevat portaat. En osaa ajaa bussia, mutta voisin kuvitella että sen ajoneuvon saa liikkeelle myös siten, ettei tarvi kompastella niihin rappusiin. 

Oon jo pitkään miettinyt mikä siinä on että näiden bussikuskien pitää ihmisiä tuolla tavalla tahallaan kiusata. Ja syy taitaa olla siinä että kaikilla ihmisillä, bussikuskit mukaanlukien, on joku kummallinen perustarve antaa takaisin samalla mitalla, koska senkin olen huomannut ettei bussikuskeja tervehditä taikka kiitetä työstään ( tosin aika harvoin mäkään semmoista työssäni kuulen) ja koko ammattikuntaa pidetään melko aliarvostettuna. Ei ihme että tekee mieli olla vittumainen noille kiittämättömille matkustajanperkeleille. 

No, lääkkeeksi tähän suosittelisin seuraavaa; mitä veemäisemmän kuskin kohtaat, sitä leveämmin hymyilet ja tervehdit ja kiität! Kill them with kindness! Itse aion toimia näin... ja vielä mä sen yrmynaaman sydämen sulatan, sainhan tänään jo sentään murahduksen vastaukseksi, ennen en mitään! Eli edistystä on tapahtunut, ehkä jo puolen vuoden päästä se yrmynaama ei ole enää yrmynaama, ehkä se jo hymyilee takasin ja ajattelee, ettei tää duuni olekaan yhtään sen paskempaa. 

Loppuun vielä kevennys: http://m.youtube.com/results?q=sami%20hedberg%20bussikuskit&sm=1