Käytiin sitten vähän päivystyksessä keskiviikkona. Mies oli töissä ja mä kotona pakkailemassa kun alkioi jäätävät alavatsakrampit, menkkakivut x10! Olin ihan varma että kesken menee ja lujaa. Puol tuntia kärvistelin ja tärisin kivuissani sängyssä, kunnes soitin terveysasemalle. Eivät tietenkään vastanneet, soittivat takas 1,5h päästä, eli 15.30.. siinä kohtaa olin ottanut jo gramman verran paracetamolia ja soittanut terveysneuvontaan, josta kovasti kehoittivat lähtemään päivystykseen. Mieskin kerkes kotiin siihen mennessä kun arvauskeskus soitti ja kehoityi myös lähtemään lääkäriin. Kohti Haartmania. Kivut onneks alkoi hellittää, niin pääsin omin jaloin, bussilla jopa. Päivystyksessä parin tunnin odotus, sitten tavattiin tosi kiva naislääkäri, joka ei oikein tiennyt miten, missä, milloin mikäkin on, mutta teetti pikatestit hemoglobiini, sokeri, tulehdusarvot ja pissasta jotain? Kaikki näytti normaalilta, mutta oikeavoittoisen alavatsakivun vuoksi lähetti mut kättärille gynekologiseen päivystykseen. Sinne mentiin  taksilla, ei tottapuhuen huvittanut lähteä bussseilla seikkailemaan.  Kättärillä taas vähän odottelua ja verikokeita.. se olikin hauska, nostin hupparin hihan ylös ja tarjosin suonta, hoitaja laittoi vielä habaan kiristimen ja työnsi neulan suoneen. Sitten kuului "ohops, sieltähän tulikin oikeen paineella", kahtoin että hoitajan kädet ja lattia veressä, en voinut kuin nauraa :D kerrankin näin, yleensä mun suonet lähtee karkuun kuullessan puhuttavan neuloista. Lopulta tapasin lääkärin, taas tosi mukavan, joka ultras, löysi sieltä alkion ja keltarauhasen oikealta munasarjasta. Sanoi ettei varmuutta alkion sijainnista ole, mutta seurataan tilannetta. Aamulla, jahka töistä pääsen, käyn verikokeissa, jos raskaushormonissa on riittävästi nousua, voidaan olettaa että raskaus on siellä missä pitääkin. Eli kaikki saattaa olla hyvin. Edelleen kyllä on tiputteluvuotoa, kipuja ei niinkään. Kauheen vaikea iloita raskaudesta, jotenkin sellainen olo että vatuiks menee kuitenkin..toivotaan kuitenkin, että ei :) 

Aamulla verikokeiden jälkeen hetkeksi nukkumaan, ja sitten lähdetään miehen kanssa viemään eka erä tavaraa uuteen kotiin :) lauantaina sitten pakettiauton kanssa loput, äiti miehineen ja pikkuveli 5wee, tulevat auttamaan. Äidille en ole kertonut vielä raskaudesta, enkä tiedä milloin kerron. Silloin ekalla kerralla kerroin heti, ja oli niin onnesta soikeena jotta! Ja sitten kun se menikin kesken, niin siitä kertominen äidille ja äidin tuskan kuuleminen otti tosi koville, sen oman tuskan lisäksi.

Jep, raskas ja stressaava viikonloppu tiedossa,  sekään ei voi tehdä kovin hyvää alkuraskaudessa... ei voi muuta kuin yrittää nakittaa ne raskaimmat mööpelit muiden kannettavaks ;)