Kello lähentelee kahta ja mulla on yllättävän pirtee olo,  edes kahvia ei oo vielä tarvinnut litkiä.. sain kerrankin hyvin nukutuksi yövuoron päätteksi.. mutta parisuhteen kannalta tää yötyö on huono.. vaikka toiset on sitä mieltä että parisuhde pysyy paremmin kunnossa kun ei tarvi puolisoa nähdä :D mutta musta on tylsä ettei keretä miehen kanssa kunnolla nähdä, ja kohta vielä vähemmän kun se lähtee kahdeks viikkoo kotimaahansa siskonsa häihin.. onnekas pirulainen, pääsee lataamaan itseensä aurinkoa ja lepäämään. Mitenhän mä osaan olla ilman sitä? Olin aiemmin superitsenäinen ja viihdyin yksikseni paremmin kuin porukassa.. mutta sitten sain mieheni suomeen, ja totuin siihen että on joku kokoajan vierellä.. no, voinpahan seuraavat kaks viikoa omistautua työlle, ja uuden haulle.. niin, vaikka käviskin ihme ja mun sopimusta vielä jatkettais ens vuoden puolelle,  niin en oo ihan varma haluanko.. tää ei nyt ihan anna mulle sitä mitä tarvitsisin, toki tämäkin jollain tasolla merkityksellistä työtä on, mutta ei riittävän. Mun työtä on siis istua ja valvoa että mun pieni potilas hengittää, sen kotona. Sekin tuo lisämausetta se, että olen hoitajana toisten ihmisten kodissa, ei muuten ole helpoimmasta päästä. Eniten tässä tökkii tämä tekemättömyys,, tuntuu tosi oudolta nostaa palkkaa istumisesta. Mut on kuitenkin kasvatettu siihen että raha ansaitaan kovalla työllä, ja niin olen tehnyt viimeiset 10vuotta, 15-vuotiaasta asti ollut työelämässä opintojen ohella... jahka nämä yövuorot on lusittu, voin alkaa tosissaan miettiä mitähän sitä tekisi, hiukan houkuttelis opiskelu sosionomiksi tai sitten voisin hakea töitä joltain aivan toiselta alalta! 

Mutta nyt, kiitos ja näkemiin, nyt rupes tekee mieli sitä kahvia :P