En oo joutanut/jaksanut kirjoitella. Masentaa.

33 tuntuu olevan nykyään tuo maaginen luku.. kierron pituus. Viimeiset menkat rupes huolestuttaa niin että varasin tk:sta ajan lääkärille.. aika viiden viikon päästä! Nyt illasta kävin miettimään, että ehkä parempi tarkistuttaa tuo alakerran tilanne yksityisellä, makso minkä makso.. ei se tk:n lääkäri kuitenkaan laita mua tutkimuksiin, ja jos laittaakin niin saan odotella sitäkin pari kuukautta, en kestä. Pakko saada selvyys heti, raastaa hermoja... toivottavasti kaikki mun oudot olot ja tuntemukset johtuu vaan stressistä. Varaan aamulla ajan kunhan pääsen töistä kotiin.

Viikonloppu oli ihan hauska, olin puolsiskon ja sen perheen luona kouvolassa. Syötiin hyvin, naureskeltiin, käytiin katsomassa Kummeli.. se olikin yllättävän hyvä, yhessä vaiheessa naurusta ei meinannut tulla loppua.. muu sali pääsi jo vitsistä yli, kun me vielä kiherrettiin siskon kanssa. Juoruiltiin myös.. meidän pikkusisko oli hieman hyötynyt isän kuolemasta, se oli saanut henkivakuutusrahoja 23000€, koska oli alle 21v. ja opiskelija.. vitsin hannu hanhi. Kukaan ei tiennyt että isällä oli tuommonen vakuutus, ilmeisesti työnsä puolesta... tiesiköhän itsekään?  Eniten mua harmittaa se, että siitä siskosta on tullut tosi itsekäs, ei lainannut edes äidillensä (meillä siis eri äiti, sama isä) rahaa, vaan tuo nainen jonka nurkissa sisko vielä nyt täysi-ikäisenäkin ilmaiseksi majailee, joutui ottamaan pankista lainaa :( muitakin esimerkkejä osas sisko kertoa, mutta tuo nyt räikeimpänä todisteena siitä mitä äkkirikastuminen tekee nuorelle ihmiselle. Sääli että se raha on kohta käytetty johonkin turhanpäiväseen, isä ei olisi niin tahtonut :( 

Joo.. sitten me laitettiin mulle pidennykset hiuksiin.. siis voi apua.. olihan ne ihan kivat ehkä yhen päivän, mutta nyt alkaa jo rassata tukan kähertäminen ja laittaminen.. muistutan tuksua... Valitettavasti Mun tissit on aidot. 

Viikonloppu oli siis kaikin puolin ihan hauska,  ja ilmeisesti kävi niin että itku pitkästä ilosta,  koska sain flunssan. Olin kolme päivää saikulla. Nyt siis vaan tää yks yövuoro ja 7 tunnin päästä vapaapäiville.

Masennus alkaa taas nostaa päätään.. vähän samalla tavalla kuin joka kevät. On taas hirveä huoli omasta terveydestä, pelko siitä että olen jotenkin kuolemansairas, että mulla on syöpä tms.. lähinnä tuo kohdun tilanne mietityttää.. huolettaa myös se, voidaanko me saada lapsia. Kuukauden päästä mä nauran näille kirjoituksille ja ajattelen että olinpas hölmö ja vainoharhanen.. mutta nää nyt on tän hetken fiiliksiä, eikä niistä oikein millään pääse... kuuluu taudin kuvaan. jokatapauksessa mä sen gyne-ajan yksityiseltä varaan, saanpahan varmistuksen sille ettei siitä kaavinnasta ole tullut mitään vaurioita tms...